Viime viikon ratsastukset olivat yksi iso vuoristorata. Hirmuista intoa ja kamalaa pettymystä!
Kalle Kalervoinen on mitä mainioin tyyppi. Maanantaina humppailtiin menemään mitä kepeimpään tyyliin. Muistelin Kikan sanoja, että ilman eteenpäinpyrkimystä on turha yrittää tehdä yhtään mitään. Niinpä ratsastin eteen, puristamatta, enkä pyrkinyt vääntämään mitään muuta siinä ohessa. Homma kulki. Tunnin tehtävistä selvittiin hyvin, oma vinous on kyllä yksi kirous, mutta kun siitä tuli huomautuksia, sitä sai korjattua aina hetkellisesti.
Selässä kun on jonkun verran skolioosia, sekä (varmaankin) ratsastusonnettomuuden aiheuttamaa lihasperäistä kiertymää, olen pahimpina päivinä kiero kuin korkkiruuvi, kylmällä ilmalla tämä vielä korostuu. Notkoselkä ja vinous onkin kiva juttu hevosen selässä, kun ei koskaan ole oikein hyvässä asennossa. Volttitehtävässä sen sentään itsekin huomasi, kun ympyrän toinen kaari levisi kokonaan, kun istuin vinoon. Toistoilla tiet paranivat ja löysin ensi kertaa harjoisravissakin itseäni miellyttävän, hyvän istunnan. Ravin tahti kyllä kärsi, mutta hoksasin asennostani jotain uutta ja sain selän jotakuin joustamaan. Tehtiin myös kaksi moitteetonta laukannostoa, joista olin erityisen iloinen, kun Kalle osaa olla hieman löysä.
Tiistaina uudestaan Kalle kyydissä kaikki se hyvä flow oli tipotiessään. Ei kuljettu eteen, ei löytynyt hyvää tuntumaa, laukat nousi vetelästi ja vaivalloisesti, istunta ei ollut ravissa eikä laukassa kehuttava, ja vähänkö siitä jäi paha mieli. Saatiin ratsastaa vapaasti, ja kun ratsukoita kulki molempiin suuntiin, piti välillä ratsastaa uran sisäpuolella. Noh, siitähän ei tullut tuon taivaallista, kun valuttiin aina vaan uralle, suoruudesta ei tietoakaan, ulkopohje vaille vaikutusta. Raippaa piti käyttää monta kertaa, kun en halunnut junnata pohkeella, mutta kumpikaan ei sitten oikein tehonnut. Melko pehmo kun olen, en pidä raipan käytöstä pahemmin. Pitäisihän se hevonen pitäisi saada ilmankin liikkeelle.
Nöyränä vaan kohti uusia pettymyksiä, oivalluksia ja kenties onnistumisiakin! Tätähän tämä kai on, yhtä challengea ainakin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti