Näin monta vuotta (liki 20...) hevosia harrastaneena pitäisi tietää, että pakonomainen täydellisyyden tavoittelu ei johda mihinkään. Silti en ollut tänään tunnin jälkeen iloinen siitä, että istuin ihan kivasti, tai siitä, että ainakin peiliin katsoessa käsien asento oli jo huomattavasti parempi, vaan harmittelin sitä, kun ei saanut pohkeita läpi, eikä vasenta laukkaa rullaamaan kunnolla.
 |
| (c) whatsapokemon.deviantart.com/ |
Asenneremontti olisi kai paikallaan! Eihän sitä ratsastajana ole koskaan valmis tai täydellinen. Oppia ikä kaikki, pala kerrallaan. Sen osalta mitä challenge-tunneilla on tavoiteltu, tunti meni nyt aivan loistavasti: määräsin tien ja tempon. Varpaat osoittivat eteen ja kyynärpäässä oli jo parempi kulma.
Miksei voisi olla tyytyväinen siihen?
Toisaalta, nyt kun pääsi köröttelemään toisella hevosella, palaan ilomielen takaisin tutun Mymmelin kyytiin, jonka koulusatula on unelma tänään koettuun yleis/estepenkkiin verrattuna. Hui hai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti