Kun on kivaa ja kaikki menee kuten on tarkoitus, se unohtuu kovin helposti.
Itse olen 100 kertaa parempi hevosen käsittelijä kuin ratsastaja. 10 vuotta hoitajana on opettanut niin paljon, että maastakäsin olen hevosten seurassa tavattoman itsevarma. Nyt sain tuntea sen itsevarmuuden nahoissani: ensimmäistä kertaa koko 20-vuotisen hevosurani aikana sain kaviosta.
Suojelusenkelit olivat taas kerran matkassa, kun osuma tuli vain pienenä iskuna käsivarteen, eikä täysillä keskivartaloon. Tavallaan nämä läheltä piti-tilanteet ovat ihan tervetulleita muistutuksia siitä, että hevosten kanssa pitää olla hereillä, aina.
Itse olen viime vuodet saanut hoitaa samoja hevosia, jotka ovat tulleet tutuiksi, ja niihin on voinut luottaa täysin. Silloin oppii tietämään mitä voi ja mitä ei kannata tehdä, mutta uusien hevosten kanssa pitäisi unohtaa kaikki tämä. Itse olen aina ollut aika lailla sellainen "tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen" -tyyppinen opastaja, tiedän miten hommat oikeaoppisesti hoidettaisiin, mutta lintsaan turvallisuussäännöistä omaa tyhmyyttäni. Sainpa näpäytyksen, kirjaimellisesti!
Niinpä kehotan kaikkia olemaan fiksuja! Mustelmat ei oo niin cool!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti