Luulot pois

Me kaikki varmaan tiedämme ne todella hienot, istunnalle tavattoman herkät ja kuumat hevoset, joiden kanssa saattaa joskus mennä sormi suuhun. Sitä kun jää helposti pidättelemään ja huomaa roikkuvansa ohjassa, vauhdin senkun kiihtyessä.

Niin. Ajatelkaapa tämä hieno, istunnalle tavattoman herkkä hevonen, joka juoksemisen sijaan pistääkin liinat kiinni, kun ratsastaja on yhtään epätasapainossa. Tällaisen kokemuksen pääsin menneellä viikolla kokemaan ja johan sai taas nöyrtyä.

Pääsin kokeilemaan vuokrahevoseni Sirpan "pikkuveljeä" Sepeä, joka vei todellakin kaikki kuvitelmat, että olen oppinut paljon paremmaksi ratsastajaksi syksyn mittaan.
 Itsekseni ratsastellessa en edes jaksanut aloittaa suurta taistelua, vaan päätin hevosta kiusalta säästääkseni antaa olla. Kun sain edes suhteellisen rentoa ravia aikaan muutaman kierroksen kiitin ja kumarsin.

Kokemus oli kuitenkin aivan tavattoman opettavainen. Käyntiväistöissä, joissa sentään kykenen istumaan aivan hiljaa ja käyttämään selkeitä, pieniä apuja, sain huomata miten herkkä ja sinällään helppo hevonen allani oli. Mutta oman kehon hallinta on kuitenkin sen verran puutteellista, että virheasennot selvästi häiritsivät ratsuani ja moottori ei käynnistynyt ollenkaan.

Sain myös hyvän muistutuksen siitä, miten ihania ne hitaatkin tuntihevoset ovat, koska kuitenkin kestävät ratsastajiltaan niin paljon, eivätkä lakkaa yrittämästä. Eipä tarvitse vähään aikaan paheksua yhtään laiskanpulskeaa pollea, ne tekevät todella arvokasta työtä!

Söpöliini vei tädiltä luulot!