Sen sijaan, että pidäte lähtisi kyynerpäästä ja kulkisi koko käsivarren läpi, minulla liikkuu vain ranne - siirtäen nyrkkiä sivulle ja pahimmillaan vielä kyynärpäätä irti kyljestä. Voi pyhä jysäys kun tämän hoksasin! Syynä lienee päälimmäisenä se turhan pitkä ohja ja löysä tuntuma, joka pakottaa tekemään kaikki käden liikkeet hieman isompina, että ne menisivät perille. Lisäksi se hakusessa ollut kyynärpään kulma (joka alkaa hiljalleen onneksi löytyä) on tietysti vaikeuttanut koko kyynärvarren liikettä.
Videolla näkyy aivan selvästi tuo käden veivaaminen, miten en nähnyt sitä aikaisemmin?! (Näkyy siinä muutakin korjattavaa, mutta asia kerrallaan)
Keskiviikon ratsastelut sisälsivät osaltani siis pelkkää rannetreeniä ja tasaista tuntumaa. Jos ohjan kanssa joutuu pelaamaan liikaa se on liian pitkä. Vaikka kammoksun hevosen suupielissä roikkumista, on tasaisesta tuntumasta siihen kuitenkin vielä pitkä matka, että jos nyt vaan lakkaisin arkailemasta ja pikkusieväilemästä!!!
Ja pysyihän se ranne paremmassa asennossa mitä sitä itse ehdin tuijottelemaan, mutta ikuisena sählääjänä oli sitten vaikea pitää muu kroppa ruodussa. Oppia ikä kaikki...
 |
| Lunta ja jäätä, yäk! |
Tarinamme ei taaskaan saanut onnellista päätöstä, kun tallin kulmalle palatessamme jouduimme pakettiauton ja rekan motittamiksi, josta Diiva otti herneen nenään. "Pienet skraadut polvessa, mutta isot egossa" muuta en osaa tähän sanoa. Ainakin meillä on vara parantaa, nyt siis aivan kaikessa mitä yhdessä tehdään. Hullun hommaa koko hevosharrastus, mutta pikkusormen kun on antanut, koko sydän on viety!
 |
| Villipedot pelotti niin, että nenäkin alkoi vuotaa :'D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti