keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Hevosrikas heinäkuu

Heinäkuun Primuksen hevoset viettävät laidunlomaa. Niinpä tuli varsin sopivaan  saumaan tarjolle vuokrahevonen heinäkuuksi. Ponikoulun hevoset kaipasivat vuokraajia heinäkuulle ja vaikka rakkaushevoseni Prigi olikin viety käsistä alta aikayksikön, sain toiseksi parhaan vaihtoehdon, eli Zetan.


Näin ollen heinäkuu on sujunut varsin tallintuoksuissa merkeissä, käyden Zetan luona kolmesti viikossa ja jatkaen normaalisti Sirpan kanssa kahdesti viikossa.  Olen pyrkinyt itsenäisesti ratsastellen tekemään suunnitelmallista työtä ja saamaan oikeasti jotain kehitystä aikaan, ja onhan sitä tainnut toden totta tapahtua!



Sirpan kanssa ollaan päästy niinkin pitkälle, että tammamamma tuli viimeksi vallan tarhan portille vastaan. Alussa neiti pyrki aina piiloutumaan tarhakaverinsa takamuksen taakse piiloon, sittemmin nököttänyt vastahakoisen näköisenä kaukana, ja antanut noutaa itsensä. Nyt vaikutti jo siltä, että "tuon kanssa on ihan hauska lähteä hommiin". <3

  
Heittäydyinpä yksi päivä vallan villiksi ja menin ilman satulaa. Asianmukainen selfie piti ottaa!

Zetan miehekäs kesälook.

Kesälookin kruunaava huppu :-----D

Zetan kanssa ollaan myös ylitetty itsemme ja suunnattu suureen maailmaan kisareissuille. Kahdet karkelot on tähän mennessä käyty ja huonolla menestyksellä. Savijärvellä hevonen oli pinkeä ja jännittynyt, teki verryttelyssä erinäisiä loikkia ja söi uskoani maailmaan. Rata meni ilman ylimääräisiä liikkeitä, mutta superjännittynyt hevonen ei tuomaria vakuuttanut ja pronsentit olivat peräti 52. Ensimmäisestä yhteisestä reissusta jäi kuitenkin hyvä mieli, kaikki hengissä anyway!


Toiset kisat käytiin Jokelassa, jossa superkaunis hellepäivä imi näennäisesti mut hevosesta alkuunsa. Zeta käyttäytyi upeasti kisapaikalla, oli verkassa rento ja letkeä, superhyvällä tunteella siis radalle. Maneesissa taisi sitten kuitenkin olla hieman liian jännittävää pienelle miehelle. Radalle päästyämme Zeta jännittyi, teki molemmilla laukkaympyröillä äkkipysähdykset tasajalkahypyin, laukkalävistäjällä mentiin väistöä lisäyksen sijaan, pysähdyksessä peruutettiin jne. Suoritus oli siis täysi fiasko, tulos ei hyväksytty ja mieliala hieman apea, sillä pitkän radan tutustumisohjelma on superkiva kouluohjelma, jolla oltaisiin oikeasti voitu pärjätä. Mutta jätettiin maine ja kunnia muille tällä kertaa. Hengissä edes!

Heinäkuu lähestyy loppuaan, mutta hevoskesä onneksi jatkuu vielä!


Kaunis kesä-Sirpa <3


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Primus kesäcup I & II

Keväällä ilmoittauduin mahdollisuuden avautuessa ahnaasti Primuksen juokavuotiseen kesäcup-kisaan, niin koulu- kuin esteosuuteen ja molemmille kisäpäiville.

Ratsunani piti olla Eetu, jonka kanssa taiteilin istuntakurssilla istuntaluitani etsien, mutta lehmipoika päätti ensimmäisiä kisoja edeltävänä päivänä anoa sairaslomaa, ja sen hän saikin. Kuten siis omaan rutiiniin kuuluu, vaihtui kisaratsu taasen lennosta.

kuva: Aliisa Mäkinen
 Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä sain esteille tutun ja turvallisen Forellan, joka ei tällä kertaa ansainnut Formula-etuliitettä, mutta toimi kuten aina ennenkin: moiteetta. Esteillähän oli korkeutta kokonaiset 50cm ja ruusuke tuli puhtaalla radalla ansaittua!


kuva: Aliisa Mäkinen


Kouluradalle Helppoon C:hen lähdin Kamun kyydissä. Hieman tahmea ja kankea oli suoritus, kuten meillä yleensäkin. Prosentit muistaakseni jotain 55-57, eli samaa rataa kuin ennenkin. Olin kuitenkin varsin hyvillä mielin!

kuva:Aliisa Mäkinen


Kesäcupin toiseen osuuteen lähdinkin sitten samalla hevosella niin esteille (40-50cm) kuin kouluradalle (Aikuisohjelma). Forella koreaksi ja hyppelemään heti aamusta. Mymmeli ei ollut Formulaa nähnytkään ja eteni aika hitaasti. Otettiin yksi kylkimyyrykaarre pohjetta vastaan kaatuen, jossa vauhti hiipui ja puomit kolisi. Virhepisteistä viis, rata oli ihan kiva ja huomasin ilokseni, ettei minua enää pelota esteradalle lähtö! Lisäksi arvostan tuota jäykkää hevosta äärettömästi, koska sen sydän on kultaa. Moni muu hevonen olisi varmasti ilmoittanut, että saan hypätä niin huonon tien jälkeen ihan keskenäni, mutta Forella se vaan menee yli!

  
Voikukkaa prinsessalle, ansaitusti!
Koulurata meni sinällään aika hyvin, käynnistä saatiin jopa 7 ja se olikin tarmokasta se! Mutta itse en saanut rentouduttua ja istuttua alas, mikä tietysti vaikutti hevoseen. Prosentteja 57 ja lievä turhautuminen. On se vaikeaa, aina ja aina vaan.

kuva: Aliisa Mäkinen