Viime päivityksestä on näemmä jo kuukausi. Onhan tässä ehtinyt tapahtua jos jotakin, hevosrintamalla ja muutenkin. Vietin pari viikkoa reissussa, tyystin ilman hevosia, jos Amsterdamin kaduilla kohtaamieni poliisihevosten rapsuttelua ei lasketa :)
Kuitenkin itsevarmuutta puhisten suuntasin paluutani seuraavana aamuna, eli viime viikonloppuna, Siuntioon ensimmäisiin seurakisoihini Ponikoululle. Olen tallilla muutaman kerran käynyt ja menettänyt sydämeni Prigi-tammalle, jolla kylläkin oli jo kisaajansa. Niinpä sain kisakumppanikseni Riston, josta en tiennyt yhtikäs mitään ennestään.
Risto osoittautui varsin hauskaksi jätkäksi. Ainut vain, että ravi oli isoa ja vaikeaa istua, ja laukka taas vähän raakaa, ja sitä piti ratsastaa joka askel. Eikä siinä, jos olisi päässyt harjoittelemaan kerran pari ja sitten tiennyt etukäteen mitä tehdä, mutta kylmiltään olin hieman hukassa. Kouluratana meillä oli HeB, joka suoritettiin tyylilleni uskollisesti hieman sinne päin. Yleisesti olen oikein tyytyväinen, koska yritystä oli molemmilla, mutta keskiravi leivisi laukaksi, lävistäjän laukkaaminen ei onnistunut ilman vaihtoja ja kun kaasun sai päälle, jarrut hävisivät. Prosentit siispä 50,6.
Ihme ja kumma huonot pisteet ei harmittanut kuitenkaan yhtään. Fiilis oli hyvä. Ja niinpä sunnuntaina oli hyvällä mielin edessä esterata. Verkka-aikaa ei ollut kuin vartti, enkä ollut heti alkuunsa ihan hereillä. Niinpä Risto Reipas jännitti kentän perällä ollutta mainoslakanaa, eikä sen lähelle päästy. Mitäs pienistä, mutta radan ensimmäinen este vaati tien, jonka sai aikaan ainostaan kulkemalla sen mainoksen ohi kulmaan... Näinpä en saanut suoraa tietä tuolla ensimmäiselle esteelle ja kieltohan siitä tuli. Ja toinen. Ja hylätty tulos.
Ristolla lienee toisessa silmässä alentunut näkö, joten en yhtään paheksu tuota jännittelyä. Olisi pitänyt olla topakka ja saada hevonen aidan viereen heti alkuunsa. Harmittihan tuo, mutta toinen superaurinkoinen päivä mukavassa porukassa tallilla oli silti oikein jees! Ensimmäisistä varsinaisista kisoistani ei siis jää jälkipolville kerrottavaa, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa.
Kirsikkana kakun päällä auto ystävällisesti sanoi vielä samana päivänä sopimuksen irti, joten tallille pääsy lienee viikon verran hankalaa. Miten voikaan kiukuttaa, kun ei pääse hepan selkään?!